Blogi


 

Luopumisen rikkaus

Johanna K | 28.9.2019 21.00

Luopumisen rikkaus

Olen ollut pitkään luopumisen tiellä. Haluan karsia elämästäni pois turhia asioita ja antaa tilaa merkityksellisille asioille. Matkan alussa en ymmärtänyt, kuinka monesta asiasta minulla on varaa luopua.


Koti täyttyy helposti tavaroilla, lelut löytävät lastenhuoneeseen ja uudet vaatteet vaatekaappiin. Kalenteri täyttyy merkinnöistä ja vapaa-ajalla ei aika riitä kaikkeen, mitä haluaisin tehdä.  Hengelliseen elämään ulottuvat monenlaiset huolet ja murheet. Elämän osa-alueet tulevat vähitellen niin täyteen, että huomaan tukehtuvani. Tarvitsen elämääni väljyyttä ja vapautta.

Valinnanvapaus on muotisana. Valitseminen ei tuo elämään aina vapautta. Päinvastoin olen huomannut, että valitsemisen mahdollisuuksia on lopulta niin paljon, että väsyn niiden edessä. Aloitan aamun vaatekaapin edessä ja mietin, mitä puen tänään päälleni. Seuraavaksi teen vaatevalintoja kolmen lapsen vaatekaapilla. Kaupassa en tiedä, mitä jogurttia, muroja, leipää tai vessanpesuainetta ostaisin. Työpäivän jälkeen mietin, mitä tänään syötäisiin. Valinnan vaikeus on nykyajan ihmisen ongelma. Mummuni ei kysynyt, mitä tänään syötäisiin tai mitä hän pukisi päällensä. Hän keitti joka päivä perunoita ja valitsi muutamasta asusta sen, joka oli kaapissa puhtaana.

Jatkuva valitseminen vie aikaa ja voimavaroja. Olen huomannut, että valitseminen hallitsee elämääni hyvin paljon. Mikä minua lopulta hallitsee? Erilaiset tavarat, joista en osaa valita. Meillä on toki lupa nauttia elämässä mieluisista ja kauniista asioista. Nekin ovat Jumalan lahjoja meille. Minua puhuttelee kuitenkin Raamatun kohta: "Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita." 1. Kor. 6:12.

Elämä on täydempää, kun siitä tekee yksinkertaisempaa. Olen vähentänyt valitsemista. Käyn samassa ruokakaupassa, ostan samat ruoat kauppareissulta ja hankin uudet vaatteet samoista kaupoista. Ruoka- ja vaatehankinnoissa säästetyn ajan voin laittaa lukemiseen, ystävien tapaamiseen tai lasten kanssa ulkoilemiseen. 

Olen luopunut monista ylimääräisistä tavaroista kotona. Entä jos itselle riittäisikin vain muutama huolella valittu asukokonaisuus ja lapselle viisi toimivaa vaatekertaa?  Entä jos kotona ei tarvitsekaan uusia sisustusta monta kertaa vuodessa vaan pienillä muutoksilla saisi kaivattua vaihtelua? Entä jos itselle riittäisi se, että kotona on kaikkea tarpeeksi, muttei mitään liikaa? Voisiko ylimääräisillä tavaroilla siunata niitä, joilla ei ole oikeasti riittävästi? Olisiko meillä silloin myös taloudellisesti mahdollista jakaa enemmän omastamme?

Loppujen lopuksi emme saa vietyä mukanamme mitään kuoleman rajan yli. Jeesus sanoo: "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi." Matt. 6:19-21.

Olen huomannut, että elämän yksinkertaistaminen ja minimalismi ovat tuoneet elämääni uudenlaisia rikkauksia. Olen saanut enemmän aikaa itselle tärkeiden asioiden tekemiseen. Huomaan olevani edelleen matkalla ja hyväksyn sen, että aina löytyy asioita, joita voisi muuttaa. Haluan elää elämässäni todeksi enemmän sitä, mihin Jeesus meitä kehottaa; kantamaan toisten kuormia ja iloitsemaan iloitsevien kanssa. Loppujen lopuksi sillä on iankaikkista merkitystä, miten kohtelemme toisiamme ja miten käytämme lahjamme. Niiden kautta Jumala voi siunata meitä ja kanssamatkaajiamme. Luopumisten myötä näille asioille on löytynyt enemmän tilaa. Iloitsen luopumisen matkasta ja suosittelen sitä sinullekin!

Johanna