Blogi


 

Vetovoimainen seurakunta

Jimmy Huhtala | 12.6.2018 11.45

”Seurakunta on sairaala syntisille, ei museo pyhille.” Tällaiseen iskulauseeseen olen törmännyt useammankin eri henkilön sanomana tai kirjoittamana. Suuri esikuvani sanoi maan päällä vaeltaessaan: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.” (Jeesus - Mark. 2:17)

Voisitko suositella minulle ja ystävälleni jotain hengellistä tilaisuutta, johon voisimme mennä? Emme ole mitään hyviä tai millään tavalla esimerkillisiä ihmisiä, joten suosittelisitko sellaista turvallista paikkaa, jossa emme niin helposti joutuisi tuijotuksen tai supinan kohteeksi...


 Suunnilleen tuollaisen yhteydenoton sain hiljattain henkilöltä, joka oli aikanaan ollut aktiivinen seurakunnassa kävijä, mutta erilaisten asioiden johdosta sittemmin ajautunut vuosiksi kokonaan sivuun sellaisista kuvioista. Olin samaan aikaan iloinen siitä, että Jumala selvästi oli vetämässä tuota ihmistä takaisin lähelleen, ja surullinen siitä, että mitä ilmeisimmin kaikki ihmiset eivät koe läheskään kaikkia seurakuntia turvallisiksi paikoiksi, jonne voisi mennä ilman enemmän tai vähemmän aiheellista pelkoa siitä, että joutuu esimerkiksi edellä mainitun tuijotuksen tai supinan kohteeksi.

Jeesus veti puoleensa kaikenlaisia ihmisiä. Kaikkein eniten juuri sellaisia, jotka eivät pitäneet itseään hyvinä, saati esimerkillisinä ihmisinä. Tosiasia lienee, etteivät myöskään toiset ihmiset pitäneet näitä sellaisina. Oliko se Jeesukselle ongelma? Ei. Entä hänen opetuslapsilleen? Ei. Oliko se joillekin ongelma? Oli. Kenelle? Niille, jotka pitivät itseään hyvinä ja kaikin puolin esimerkillisinä ihmisinä. Fariseuksille.  (Matt. 9:11; Mark. 2:17; Luuk. 5:30; Luuk. 15:2)

Vetävätkö meidän seurakuntamme puoleensa kaikenlaisia ihmisiä? Myös – ja etenkin – niitä, jotka eivät pidä itseään hyvinä, onnistuneina ja esimerkillisinä ihmisinä? Toivottavasti! Onko se meille ongelma? Toivottavasti ei! Toivottavasti kaikenlaiset ihmiset voivat tietää ja kokea olevansa tervetulleita tilaisuuksiimme sellaisina kuin ovat. Ilman pelkoa tuijotuksista ja supinoista. Hyväntahtoisia, hymyileviä ja tervetulleeksi toivottavia silmäyksiä vastaan kenelläkään tuskin on mitään. Tai ystävällisiä sanoja.

Toivoisin, että meidän seurakunnallamme olisi sellainen maine, että kaikenlaiset ihmiset tietäisivät ja kokisivat olevansa tervetulleita keskuuteemme ilman pelkoa vääränlaisesta huomiosta – tai täysin huomiotta jättämisestä. Luonnollisesti tähän liittyy toive ja haave siitä, että olisimme tuon maineen arvoisia. Haaveilen vetovoimaisesta seurakunnasta. Tänään mietin, mitä voisin itse tehdä asian hyväksi. Mieti sinäkin!

Siunaten, Jimmy Huhtala