Blogi


 

Voinko minä rukoilla?

Veli-Matti Köykkä | 12.5.2015 15.40

Pieni lapsi lähestyy luottavaisesti äitiään, sillä hän tietää, että äiti pitää hänestä huolen.  Mikään ei horjuta pienen lapsen luottamusta äidin tai isän apuun.  Joskus avunsaantia tosin pitää tehostaa itkulla, mutta lopputulos on sitäkin varmempi.

Aikuiselle, monen kolhut elämässä läpikäyneelle, luottamus on jo vaikeampi juttu. Mieleen saattaa nousta kysymys:  Kuuleeko Jumala minun rukoukseni ja jos hän kuulee, niin onko hän todella kiinnostunut asiastani?  



Jeesus opetti:  - Etsivä löytää, anova saa ja kolkuttavalle avataan. Sitten hän jatkoi: jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.  Tuohon vahvaan lupaukseen nojautuen, saat olla varma siitä, että Jumala kuulee sinun rukouksesi. 

Rukouksessa on pohjimmiltaan kyse luottamisesta Jumalaan.  Me saamme huudahtaa Jumalan edessä lapsen kaltaisella ilolla ja luottamuksella: ”Abba, Isä”. Jumalan lapsena olemisen suuri etuoikeus on  Taivaallisen Isän huolenpito.  Jeesus ei turhaan sanonut, että taivasten valtakunta on lasten kaltainen.  Kun ihminen nöyrtyy lapsen kaltaiseen luottamukseen, hänelle avautuu mahdollisuus päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Tapaan usein ihmisiä, joiden sanoista ja käyttäytymisestä välittyy selkeä viesti: ”Kun toimin ja elän näin ja näin, minä kelpaan Jumalalle.”  Valitettavasti se ei pidä paikkaansa, sillä kukaan meistä ei tule Jumalan edessä puhtaaksi omien tekojensa voimalla.  On tietysti selvää, että meidän tulee pyrkiä elämään Jumalan mielen mukaista pyhää elämää. Mutta ihmisen on nöyrryttävä hyväksymään, se, että hän tarvitsee tähän Jeesusta. Sillä hän on ainut, joka voi tehdä meidät puhtaaksi ja oikeamieliseksi. Ja hän on ainut, jonka kautta me voimme lähestyä Taivaallista Isäämme. Isää, joka kuulee rukouksemme ja joka vastaa meille!

Kirjoitukseen liittyvät Raamatun tekstit löydät seuraavista kohdista:  Matt 7:7-8,   Room 8:15, Matt 18:2-3, Ef 2:8-9, Apt 10:43, Joh 14:6.

Veli-Matti Köykkä